Jari Kattainen

Yritysten välinen yhteistyö ei aina suju niin kuin on itse suunnitellut. Vaikka yhteistyökumppani on tuttu ja molemmin puolinen luottamus on hyvällä tasolla voi ristiriitatilanteita tulla. Vaikka kaikki näyttäisi kuinka hyvältä, kannattaa varautua ristiriitoihin. Kokemukseni mukaan eurot ovat yksi syy näihin ristiriitoihin. Helposti ryhdymme pohtimaan miten kumppani käyttäytyy erilaisissa tilanteissa ja onko mahdollista arvioida etukäteen hänen toimintaansa riitatilanteessa. Parempi vaihtoehto on olla valmis näihin tilanteisiin.

Toki perinteiset sopimukset ovat olemassa, mutta ne eivät välttämättä aina auta jos tilanne eskaloituu akuutiksi riitatilanteeksi. Pitää olla valmis, mutta mitä se valmis sitten tarkoittaa? Tarkoitan sillä sitä, että osapuolet sopivat yhteistyön rakenteista ja säännöistä etukäteen yhteistyökumppaneiden kanssa. Silloin on paljon helpompi toimia, jos, ei vaan kun tulee vastoinkäymisiä eteen ja niitä tulee aivan varmasti. Etukäteen sovitut toimenpiteet auttavat siinä, että toiminta ei pysähdy, eikä mene aikaa neuvotteluihin mitä/miten pitäisi tehdä ja kuka tekee. Kun on selvät kuviot miten toimitaan, vastoinkäymisistä selvitään, eikä kenenkään toiminta häiriinny tai keskeydy ja säästetään resursseja. Tämä voi kuulostaa itsestään selvältä, mutta näin ei aina käytännössä ole.

Se, että sovitaan yhteistyön rakenteista ja säännöistä, tarkoittaa myös, että toimintaa koordinoidaan. Rakenteet ja säännöt, joista sovitaan etukäteen sisältää toiminnan koordinoinnin ja kontrolloinnin. Olen ollut monissa yhteistyökuviossa mukana ja kun yhteistyön hallintamalli on rakennettu etukäteen, yritykset pääsevät melko kivuttomasti yli vaikeistakin tilanteista. Hallintamallin rakentaminen jää valitettavan usein tekemättä, kun muut asiat vievät päähuomioin yhteistyön muotoutumisvaiheessa. Tämä kaikki luo lisää luottamusta yhteistyön osapuolten välille, joka on välttämätöntä menestyneen toiminnan onnistumiseksi.

Jari Kattainen, verkostojohtamisen ja muutosjohtamisen asiantuntija.

Ihminen johtaa itseään arkisissa toimissa, kotona ja harrastuksissa. Usein se tapahtuu automaattisesti, opittuna kokemuksena tai tietoisina päätöksinä. Perheen voi nähdä myös verkostona, jossa jokaisen on huomioitava toiset perheenjäsenet. Lomamatkan suunnittelu on hyvä esimerkki perheen toiminnasta. Jokainen perheenjäsen johtaa itseään, esittäessään ehdotuksia lomakohteesta ”puolustaen” ehdotustaan. Tässäkin tilanteessa jokaisen on huomioitava toiset perheenjäsenet. Samoin on verkostoyhteistyössä. Verkostossa toimiessa on tunnistettava verkoston monimuotoisuus. Monimuotoisuus ymmärretään helposti jonkin asian vastustamisena. Siksi monimuotoisuus synnyttää ristiriitaisia vaatimuksia johtamiselle.

Verkostossa on eri ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Kokenut johtaja voi nähdä asiat eri tavoin, kun nuori johtaja, jolla ei ole karttunut kokemusta, mutta omaa viimeisimmän tiedon ja innokkuuden uudistaa asioita. Johtamisen tarvitseekin yhdistää näitä erilaisia osaamista omaavia ihmisiä ja heidän ehdotuksiaan. Se miten hyvin tässä onnistutaan, turvataan verkoston menestymisen mahdollisuus.

Johtajan on tärkeää hallita kokonaisuus omassa organisaatiossa ja verkostossa. Johtajan ei tarvitse tuntea kaikkia yksityiskohtia, mutta pitää hallita omassa organisaatiossa kokonaisuus ja ne asiat, joilla on vaikutusta verkostossa toimimiseen. Onnistunut verkostotoiminta vaatii johtajalta kykyä hahmottaa myös verkoston kokonaisuus, ihmiset, resurssit, riippuvuussuhteet, osaamisen tason jne.. Kokenut verkostotoimija valmistautuu hyvin, tehden kotiläksyt ennen verkostoon liittymistä. Omassa organisaatiossa asioihin paneutuminen muuttuu ja johtaja joutuu katsomaan toimintoja myös toisten organisaatioiden näkökulmasta. Tämä ei onnistu, jollei ole hahmottanut toiminnan kokonaisuutta.

Toiminnan kokonaisuuden hallinta tarkoittaa myös oman organisaation ja verkoston johtamisen integrointia. Se kuka tässä onnistuu, menestyy verkostoyhteistyössä. Tällöin johtajalla on työkalut ohjata verkoston toimintaa haluttuun suuntaan ja saavuttaa haluamansa tavoitteet. Toki tässäkin on otettava huomioon muiden toimijoiden tavoitteet, ettei kukaan osapuolista koe autonomian menettämisen pelkoa.

Jari Kattainen, verkostojohtamisen ja muutosjohtamisen asiantuntija.

Verkosto ymmärretään monella tavalla. Toiset ajattelevat, että homma hoituu itsestään, kun vain osallistutaan ja ollaan mukana. Olen huomannut, että usein puuttuu sitoutuminen. Tarkoitan, että osallistujat eivät ymmärrä verkostomaisen toiminnan toimivuuden logiikkaa ja siihen liittyvää johtamistarvetta. Verkosto on ymmärrettävä organisaatioiden yhdistelmänä, joka innovoi sekä kasvaa organisoidusti. Ilman organisointia verkosto ei toimi. Syntyy helposti johtajuus, joka saattaa tuhota verkoston. Johtamistarpeesta ja sen muodosta ollaan montaa mieltä. Meillä on lukuisa määrä tutkimussuuntauksia, jotka ovat tästä eri mieltä. Silti puolustan sitä kantaa, joka perustuu tutkimukseeni ja kokemukseeni lukuisista eri verkostoita. Verkosto tarvitsee aina johtajuutta. Johtajuus on erilaista, riippuen siitä millainen verkosto on rakenteeltaan ja onko verkosto muotoutumisvaiheessa tai jo pitkään toiminut.

Tunnen kokeita johtajia, joille verkostojohtaminen asettaa haastetta. Johtajien, jotka ovat tottuneet omassa organisaatiossa johtamaan tietyllä tavalla, eivät voi enää toimia samalla tavalla. Käskytysvallan puute muodostaa eron organisaation johtamiseen. Johtajan on havaittava tämä ero ja muutettava johtamistoimiaan verkostossa. Johtaminen muuttaa muotoaan, joka tarkoittaa vaikuttamista ja suostuttelua. Johtaminen toimii ilman käskytysvaltaa, josta onnistuneet verkostoyhteistyöt ovat hyvä esimerkki. Näitä esimerkkejä olen tavannut lukuisia. Johtamisessa on korostunut luottamusta sisältävä vastavuoroisuus, jota toki tarvitaan kaikkialla työelämässä.

Verkoston johtamisessa on tärkeää, kuten yrityksen johtamisessakin, johdonmukaisuus. Ehkä verkostoyhteistyössä johdonmukaisuus korostuu erityisesti, koska siinä usein lähdetään rakentamaan luottamusta ns. nollatilanteesta. Alkuvaiheessa ”ei ole varaa säätämiseen” joka voisi aiheuttaa vastapuolissa epäilyksiä toisen tarkoitusperistä. Johdonmukainen johtaminen verkostoyhteistyön johtamiseen verkostossa poistaa epäluuloja ja kasvattaa osapuolten luottamusta sekä lisää arvostusta osapuolten välille. Kyse on siitä, että johda itseäsi johdonmukaisesti ja toimi verkostossa johdonmukaisesti. Helppoa, eikä totta. Näinhän meidän jokaisen tulisi toimia elämässäkin.

Jari Kattainen, verkostojohtamisen ja muutosjohtamisen asiantuntija.